Olin suunnitellut viikonlopulle syyspäiväntasausateriaa: kokonainen broileri, perunaa ja bataattia, pari muuta vihanneslisuketta ja ehkä porkkanakakku tai mustikkapiiras. Viikolla kuitenkin unohdin asian autuaasti, ja lisäksi lauantaina oli ponimiitti, joka sotki alkuperäisiä suunnitelmia. Halusin miittiin, sillä tarvitsin jotakin sosiaalista toimintaa.
Emme siis saaneet sumplittua retkeä kauppahalliin (josta kana ja vihannekset piti ostaman) ja loppujen lopuksi alkoi ahdistaa koko suunnittelu. Muistin toissasyksyiset, lässähtäneet juhlasuunnitelmat ja päätin, että olkoon feastit, ehtiihän niitä herkkuja tehdä ja syödä toistekin.
Lauantai-ilta meni ponimiitissä kaupungissa. Oli mielettömän mukavaa porukkaa ja kaikilla oli hauskaa. Vein sinne muutaman ponin myyntiin tai vaihtoon, mutta suunnitelmani ei oikein toiminnut, sillä ainoan myydyksi saamani ponin tilalle ostin toisen. :D Kaiken kaikkiaan ilta oli erittäin onnistunut.
Syksyn tasauksen olen ottanut vastaan neulomalla, se on parasta hermolepoa, varsinkin kun työn alla on helppoja neuleita (vaikka tänään tarvitsinkin irkitse apua uuden kantapään kanssa). Tämä on minulle itsetutkiskelun vuodenaika, luovuuden aikaa, mutta samalla silmät eksyvät kirjojen selkämyksille, kädet tarttuvat muihin kuin fiktiivisiin romaaneihin. Aion aloittaa taas ikuisuusprojektini Kalevalan, ja onhan tuolla muutama shamanismikirjakin odottanut lukuintoa jo jonkin aikaa.
Huomenna kaupunkiin hoitamaan taas vähän byrokratia-asioita. Tällä kertaa ahdistaa ja on jotenkin vähän syyllinen olo jo etukäteen. Kun ei ole löytänyt töitä. Toisaalta syyllisyys vaivaa senkin vuoksi, että osa mielestä ei edes haluaisi ajatella töitä. Tiedän myös, että jos työ ei ole mielekästä, väsyn helposti ja ahdistavat tehtävät vievät energian jo ajatuksissa. Mutta haluan silti töihin, en pelkästään rahan vuoksi, vaan siksi, etten jämähtäisi, vaan saisin jonkinlaisen rytmin, tapaisin uusia ihmisiä, saisin jotakin sellaista tekemistä, josta ei tulisi niin syyllinen olo kuin sukkien neulomisesta kotona.
Jatkan etsintääni.
Emme siis saaneet sumplittua retkeä kauppahalliin (josta kana ja vihannekset piti ostaman) ja loppujen lopuksi alkoi ahdistaa koko suunnittelu. Muistin toissasyksyiset, lässähtäneet juhlasuunnitelmat ja päätin, että olkoon feastit, ehtiihän niitä herkkuja tehdä ja syödä toistekin.
Lauantai-ilta meni ponimiitissä kaupungissa. Oli mielettömän mukavaa porukkaa ja kaikilla oli hauskaa. Vein sinne muutaman ponin myyntiin tai vaihtoon, mutta suunnitelmani ei oikein toiminnut, sillä ainoan myydyksi saamani ponin tilalle ostin toisen. :D Kaiken kaikkiaan ilta oli erittäin onnistunut.
Syksyn tasauksen olen ottanut vastaan neulomalla, se on parasta hermolepoa, varsinkin kun työn alla on helppoja neuleita (vaikka tänään tarvitsinkin irkitse apua uuden kantapään kanssa). Tämä on minulle itsetutkiskelun vuodenaika, luovuuden aikaa, mutta samalla silmät eksyvät kirjojen selkämyksille, kädet tarttuvat muihin kuin fiktiivisiin romaaneihin. Aion aloittaa taas ikuisuusprojektini Kalevalan, ja onhan tuolla muutama shamanismikirjakin odottanut lukuintoa jo jonkin aikaa.
Huomenna kaupunkiin hoitamaan taas vähän byrokratia-asioita. Tällä kertaa ahdistaa ja on jotenkin vähän syyllinen olo jo etukäteen. Kun ei ole löytänyt töitä. Toisaalta syyllisyys vaivaa senkin vuoksi, että osa mielestä ei edes haluaisi ajatella töitä. Tiedän myös, että jos työ ei ole mielekästä, väsyn helposti ja ahdistavat tehtävät vievät energian jo ajatuksissa. Mutta haluan silti töihin, en pelkästään rahan vuoksi, vaan siksi, etten jämähtäisi, vaan saisin jonkinlaisen rytmin, tapaisin uusia ihmisiä, saisin jotakin sellaista tekemistä, josta ei tulisi niin syyllinen olo kuin sukkien neulomisesta kotona.
Jatkan etsintääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti