Ensimmäisessä unessa
olemme Viita-ryhmän kanssa jossakin talossa, vanhassa koulurakennuksessa, yötä, leirillä, ekskursiolla. Tosin Viita-ryhmä ei olekaan tuttu Viita-ryhmä, vaan siellä on paljon lapsuudenkavereitani. Nukumme lattialla huoneessa, jossa on samanlainen televisiovaunu kuin ala-asteella oli, katsomme siitä jotakin ennen nukkumaanmenoa.
Seuraavana päivänä on konsertti tai esitys tai vastaava, taloon tulee hirveästi ihmisiä, joitakin tuttujakin, kaukaisia sukulaisia, jotka kertovat tulleensa hyväntekeväisyystapahtumaan, kysyvät, olenko mukana. Vastaan kiemurrellen, että olen Viita-akatemian kanssa täällä.
Toisena yönä
osallistun johonkin televisio-ohjelmaan, jossa pitää yöpyä vanhalla mökillä ja tehdä siellä jotain. Mukana on eräs ystäväni. Hän saa tehtäväksi lukea jostakin kirjasta tai lehdestä tekstin, mutta hän ei halua lukea sitä. Siinä on jotakin pahaa tai vastenmielistä. Mökkiin tulee muita ihmisiä, (tässä on paljon sekavaa toimintaa) ja lähdemme sitten kävelemään pitkin isoa tietä kotiin, emme halua takaisin mökkiin.
Matkalla on ratsia, poliisit ovat pysäyttäneet auton tienlaitaan ja sakottavat sitä. Toinen poliiseista huomaa meidät ja käskee pysähtyä. Em. mökki on vallattu (emme tiedä, olemmeko olleet mukana) ja he haluavat ottaa meiltä tietoja. Toinen poliisi pyyhkii käsiään housuihin, kertoo sen olevan hyvä tapa kerätä sormenjälkiä, ja minua kaduttaa, että olen itse lääppinyt housujani koko ajan, niistähän saa minun sormenjälkeni nyt hyvin! Sormenjäljet "kerättyään" hän varistaa lahkeestani tupakantuhkaa ja sanoo sen olevan hyvä todiste mökin valtaamisesta. Miksi, en tiedä.
Herään ja nukahdan uudelleen ja
istumme autossa, erään toisen ystäväni äidin kyydissä, hän on poiminut meidät mukaansa. Hän kysyy minulta, olenko jo löytänyt töitä (olen ihan IRL ollut hänellä töissä joskus) ja kun valitan, ettei ole löytynyt, hän pyytää yritykseensä haastatteluun. Kuulemma ainakin vesipullonvaihtajan pesti minulle voisi irrota, jos ei muuta. Käymme jossakin pihassa tai autotallissa välillä ja sitten hän ajaakin yritykseensä. Kerron, kuinka hyvin pääsisin sinne bussilla, ja hän väittää, että sinne on hankalampi päästä kuin luulisi. Koko haastattelun (joka on oikeastaan kevyttä jutustelua kuulumisista) mietin, miten kertoisin, että haluaisin jotakin henkisesti haastavampaa kuin vesipullonvaihtajan työn.
Viime yönä
saan vauvan, sen sukupuoli ei selviä minulle unessa ja se on pieni ja kääritty paksusti kapaloihin. Kun lähden sairaalasta vauvan kanssa, saan mukanani lomakkeen, johon kätilön apulaiseksi synnytyksessä on merkitty oma isäni, ei vauvan isä. Matkustan isolla autolla ja koti onkin lapsuudenkotini. Paljon muutakin omituista, iso koira ja olenkin välillä joku muu.
--
Isä soitti tänään ihan yllättäen, sanoi olevansa Tampereella ja kysyi voisiko tulla käymään. Pikaisesti laitoin kahvit tulelle ja siivosin muutamat tiskit piiloon ja vaatteet makuuhuoneeseen. Siistiä tästä kämpästä ei olisi siinä ajassa saanut, muttei ainakaan tarvinnut kompastella pyykkikassiin.
Sain reissutuliaisia, helmikoruja ja ihan mielettömän kauniissa väreissä hohtavan käärmeriipuksen. Tämän hetken lempiväreissäni, itse asiassa. Nam. :) Muuten isän vierailu oli kuin yleensäkin, aina täytyy olla vähän varpaillaan ja jännittää. Ja unohdin suositella hänen naisystävälleen (joka on Egypti-fani) Anja Kaurasen Tushkaa. Mutta saan heidän luotaan yöpaikan, jos yksi teatterireissuasia onnistuu.
Ei ole ollut kirjoitettavaa. Olen nähnyt kummia unia, yritän säätää unirytmiä taas ja aamulla unet viettelevät niin, että meinaa jäädä yritykseksi. Byrokratia-asioitakin tuli hoidettua, pelottavaa soittelua, mutta uskalsin. Kissat saivat uuden kiipeilypuun, joka on jokseenkin taannut meille kunnon yöunet (jos nyt saisi unta ennen aamua). Lauantaina ystävän tuparit. :)
