19.10.2008

Tarot-korttini


You are The High Priestess


Science, Wisdom, Knowledge, Education.


The High Priestess is the card of knowledge, instinctual, supernatural, secret knowledge. She holds scrolls of arcane information that she might, or might not reveal to you. The moon crown on her head as well as the crescent by her foot indicates her willingness to illuminate what you otherwise might not see, reveal the secrets you need to know. The High Priestess is also associated with the moon however and can also indicate change or fluxuation, particularily when it comes to your moods.


What Tarot Card are You?
Take the Test to Find Out.

hämärän leikit

Tämä vuodenaika on luomisen aikaa. Imen energiaa valloittavan viileistä päivistä, siitä tietystä syksyn tuoksusta, kirpeydestä ja kuulaudesta. Annan sateen lävistää savurenkaat, pisaroiden laskeutua takille, hiuksille, silmälaseille. Vedän sisääni sitä voimaa, joka talven aikana muuttuu tekstiksi, neuleiksi, taiteeksi.

Hion päässäni henkilöhahmojen luonteita, tapahtumia, paikkoja, valmistaudun ensi kuun kirjoitustyöhöni henkisesti.

Kädet hakeutuvat puikoille ja langoille, suunnittelevat väriyhdistelmiä, pintoja, muotoja.

Neulemuistikirjani sivuille ilmaantuu kuin tyhjästä suunitelmia kustomoiduiksi poneiksi, käyn mielessäni läpi baittilaatikkoni sisältöä, jouhikokoelmaani, maalejani.

Lankalaatikoita kolutessa pysähdyn yhä useammin valkoisten lankojen kohdalle, suunnittelen etukäteen, millä maulla ne värjäisin, mitä värjätyistä langoista tekisin.

Selailen korutarvikeliikkeen sivuja, pysähdyn ajatuksissani usein purkilliseen valmiita tikkareita työpöydälläni. Olen suunnitellut nyt valmiiksi paljon, tiedän, mitä olen tekemässä.

Nyt on juuri se pysähtymisen hetki. Hiljaisuus ennen musiikkia. Mieleni on silti kuin myrskyn keskellä, täynnä ideoita, assosiaatioita, värejä, sanoja, muotoja, työvaiheita, jotka suorittaa sitten, kun on siihen valmis.

Ja minä tiedän sen, että hiljaisuus päättyy pian. Voin jo melkein tuntea, kuinka korut ja silmukkamerkit muodostuvat käsieni välissä. Kuinka maali tarttuu muoviseen pintaan, miltä poninjouhet tuntuvat. Miten teksti valuu sormenpäistäni näppäinten kautta ruudulle.

Nyt, juuri nyt, keskityn neulomaan, saattamaan keskeneräisiä loppuun, jotta voin aloittaa jotakin uutta pian.

9.10.2008

unia ja yllätysvierailu

Ensimmäisessä unessa

olemme Viita-ryhmän kanssa jossakin talossa, vanhassa koulurakennuksessa, yötä, leirillä, ekskursiolla. Tosin Viita-ryhmä ei olekaan tuttu Viita-ryhmä, vaan siellä on paljon lapsuudenkavereitani. Nukumme lattialla huoneessa, jossa on samanlainen televisiovaunu kuin ala-asteella oli, katsomme siitä jotakin ennen nukkumaanmenoa.

Seuraavana päivänä on konsertti tai esitys tai vastaava, taloon tulee hirveästi ihmisiä, joitakin tuttujakin, kaukaisia sukulaisia, jotka kertovat tulleensa hyväntekeväisyystapahtumaan, kysyvät, olenko mukana. Vastaan kiemurrellen, että olen Viita-akatemian kanssa täällä.

Toisena yönä

osallistun johonkin televisio-ohjelmaan, jossa pitää yöpyä vanhalla mökillä ja tehdä siellä jotain. Mukana on eräs ystäväni. Hän saa tehtäväksi lukea jostakin kirjasta tai lehdestä tekstin, mutta hän ei halua lukea sitä. Siinä on jotakin pahaa tai vastenmielistä. Mökkiin tulee muita ihmisiä, (tässä on paljon sekavaa toimintaa) ja lähdemme sitten kävelemään pitkin isoa tietä kotiin, emme halua takaisin mökkiin.

Matkalla on ratsia, poliisit ovat pysäyttäneet auton tienlaitaan ja sakottavat sitä. Toinen poliiseista huomaa meidät ja käskee pysähtyä. Em. mökki on vallattu (emme tiedä, olemmeko olleet mukana) ja he haluavat ottaa meiltä tietoja. Toinen poliisi pyyhkii käsiään housuihin, kertoo sen olevan hyvä tapa kerätä sormenjälkiä, ja minua kaduttaa, että olen itse lääppinyt housujani koko ajan, niistähän saa minun sormenjälkeni nyt hyvin! Sormenjäljet "kerättyään" hän varistaa lahkeestani tupakantuhkaa ja sanoo sen olevan hyvä todiste mökin valtaamisesta. Miksi, en tiedä.

Herään ja nukahdan uudelleen ja

istumme autossa, erään toisen ystäväni äidin kyydissä, hän on poiminut meidät mukaansa. Hän kysyy minulta, olenko jo löytänyt töitä (olen ihan IRL ollut hänellä töissä joskus) ja kun valitan, ettei ole löytynyt, hän pyytää yritykseensä haastatteluun. Kuulemma ainakin vesipullonvaihtajan pesti minulle voisi irrota, jos ei muuta. Käymme jossakin pihassa tai autotallissa välillä ja sitten hän ajaakin yritykseensä. Kerron, kuinka hyvin pääsisin sinne bussilla, ja hän väittää, että sinne on hankalampi päästä kuin luulisi. Koko haastattelun (joka on oikeastaan kevyttä jutustelua kuulumisista) mietin, miten kertoisin, että haluaisin jotakin henkisesti haastavampaa kuin vesipullonvaihtajan työn.

Viime yönä

saan vauvan, sen sukupuoli ei selviä minulle unessa ja se on pieni ja kääritty paksusti kapaloihin. Kun lähden sairaalasta vauvan kanssa, saan mukanani lomakkeen, johon kätilön apulaiseksi synnytyksessä on merkitty oma isäni, ei vauvan isä. Matkustan isolla autolla ja koti onkin lapsuudenkotini. Paljon muutakin omituista, iso koira ja olenkin välillä joku muu.

--

Isä soitti tänään ihan yllättäen, sanoi olevansa Tampereella ja kysyi voisiko tulla käymään. Pikaisesti laitoin kahvit tulelle ja siivosin muutamat tiskit piiloon ja vaatteet makuuhuoneeseen. Siistiä tästä kämpästä ei olisi siinä ajassa saanut, muttei ainakaan tarvinnut kompastella pyykkikassiin.

Sain reissutuliaisia, helmikoruja ja ihan mielettömän kauniissa väreissä hohtavan käärmeriipuksen. Tämän hetken lempiväreissäni, itse asiassa. Nam. :) Muuten isän vierailu oli kuin yleensäkin, aina täytyy olla vähän varpaillaan ja jännittää. Ja unohdin suositella hänen naisystävälleen (joka on Egypti-fani) Anja Kaurasen Tushkaa. Mutta saan heidän luotaan yöpaikan, jos yksi teatterireissuasia onnistuu.

Ei ole ollut kirjoitettavaa. Olen nähnyt kummia unia, yritän säätää unirytmiä taas ja aamulla unet viettelevät niin, että meinaa jäädä yritykseksi. Byrokratia-asioitakin tuli hoidettua, pelottavaa soittelua, mutta uskalsin. Kissat saivat uuden kiipeilypuun, joka on jokseenkin taannut meille kunnon yöunet (jos nyt saisi unta ennen aamua). Lauantaina ystävän tuparit. :)

1.10.2008

Kissojen inhimillisyydestä

Joskus tuntuu siltä, että Momo haluaisi olla ihminen. Niin tarkkaan tuo pieni harmaa kissa katselee, kun me sen ihmispalvelijat suoritamme ihmisyyteen liittyviä toimia.

Joka kerta, kun höylään säärikarvojani, Momo istuu vessassa tarkkaillen tekemistäni keskittyneenä. Vaihdoin Veetin karvanpolttoaineen tavalliseen ihokarvojen ajoon tarkoitettuun geeliin ja höylään, sillä pelkäsin sen haluavan tehdä lähempää tuttavuutta aineiden kanssa.

Mies osti joku aika sitten jo pitkään haaveilemansa Lego Technic -kauhakuormaajan ja on koonnut siitä jo kolmatta erilaista laitetta. Joka kerta, kun hän levittää legot jonnekin asunnossamme ja alkaa näperrellä, Momo asettuu kököttämään jonnekin lähistölle seuraten uteliaana palojen siirtymistä laatikosta rakenteilla kulloinkin olevaan systeemiin. Myös edellisen laitteen purkaminen kiinnosti sitä kovin. Palikat on tietysti pidettävä visusti omassa laatikossaan pikkukissalta piilossa.

Saan usein myös seuraa askarrellessani helmien, korujen ja ponien kanssa. Edellisessä asunnossa, kun minulla oli tilaa maalata, Momon silmät seurasivat siveltimen liikkeitä, ja pari kertaa se yritti itsekin tarttua kädessäni olevaan siveltimeen. Sen sijaan lankakerät olisivat sen mielestä mukavampia palloja kuin osa minun neuletöitäni.

Saunoessamme voi pienen karvapallon havaita lauteilta ainakin ennen ja jälkeen varsinaisen saunomisen, etukäteis- ja jälkilöylyissä. Monesti se myös tulee saunaan hetkeksi meidän kanssamme. Se iso, mustakylkinen, sähisevä kissa vain pelottaa vähän liikaa.

Siinä missä Pessi hyppii astianpesukoneeseen sitä tyhjennettäessä tai yrittää sabotoida puhtaiden lakanoiden laittamisen sänkyyn, Momon uteliaassa seuraamisessa on jotain pikkulapsimaista uteliaisuutta, aivan kuin se yrittäisi oppia tekemään meidän perässämme. En varmasti hämmästyisi yhtään, jos joku päivä tapaisin sen rakentamassa legoautoa (jos legoja ei olisi piilotettu siltä, kuten nyt teemme). :D