Olen jo pidemmän aikaa katsellut maailmaa vähän eri kantilta kuin joskus pahimpien tunnekuohujen ja angstien aikaan. Löydän monesti iloa elämääni pienistä asioista, ja vaikka elämä ei ole mennyt aivan unelmieni mukaan, en rasita itseäni stressaamalla siitä. Kirjoitusblokkeja tulee ja menee, teksteihin löytyy kummasti uusia sanoja kuukausien jälkeen, raha-asiat tuppaavat yleensä järjestymään ja joskus on ihan hyvä olla säästölinjalla. Mutta toisinaan on pakko vähän rutista. Tässä viimeaikaisia pieniä epäkohtia, tai sitten vain havaintoja elämästä.
Tapaus kofeiini
Olen opetellut yhteen aamukahvimukilliseen päivässä, se on noin puolet siitä annoksesta, jonka jälkeen kahvi alkaa närästää. Lisäksi en käytä energiajuomia eikä meille osteta limsaa kuin ehkä 1-2 kertaa kuussa. Kaikki on sujunut ongelmitta, kunnes muutaman kerran tein ison erheen ja join kahvia illalla kuuden jälkeen.
Illalla alkoi kyllä väsyttää roimasti, mutta kun yritin nukkua, aivot kävivät ylikierroksilla ja kieriskelin sängyssä välillä kelloa tuijottaen muutaman tunnin ennen kuin uni viimein voitti. En ole muutenkaan nopea nukahtaja, ja illalla juotu kahvi viivytti sitäkin aivan liikaa. Ainoa hyvä puoli oli se, että pää oli täynnä kaikenlaisia ideoita. Teki mieli sännätä toteuttamaan neuleideoita, maalaamaan, kirjoittamaan ylös mieleen juolahtaneita reseptejä tai sanoja... Sama vaikutus kuin silloin, kun kirjoitan aktiivisesti yhtä tekstiä (romaanikäsikirjoitus) ja tarina pyörii mielessä 24/7.
Lisäksi mies on alkanut nurista iltakahvista kieltäytymisestäni. Hän on kahvin suurkuluttaja - tai no, olisi, jos ei kehtaisi keittää kerralla vain yhtä tai kahta kupillista. Illalla kuulemma tekisi mieli kupposta ennen nukkumaanmenoa, mutta kun minä en juo, ei hänkään voi tuhlata suodatinpusseja yhteen mukilliseen.
Allerginen chilille?
Närästyksen vuoksi olen jättänyt myös tuoreen chilin ja muut todella tuliset ruuat ja mausteet pois ruokavaliostani. Silloin tällöin kuitenkin laitan chilijauhetta ruokaan, sillä miedosti chilillä maustettu ruoka ei useinkaan aiheuta vielä vatsaoireita.
Viimeksi kun chilijauhe loppui, ostin Chili Explosion -nimisen myllyn, jossa on chiliä, paprikaa ja pippuria. En ole käyttänyt sitä joka ruokaan, ja yleensä niihin joihin laitan, vain hieman. Tein kuitenkin taannoin jotakin arkiruokaa, johon mylläsin hiukan enemmän chiliä särmäksi. Ihmettelin syötyäni, että kurkku on kipeä, ja kipua kesti suunnilleen seuraavaan aamuun. En kuitenkaan ajatellut sen johtuvan mausteista, kunnes pari päivää sitten tein tulisesti maustettua kanakastiketta, johon laitoin reilusti ko. maustetta. Taas kerran tuli kurkku kipeäksi, ja myös seuraavana päivänä, kun uhkarohkeasti söin toisen annoksen ruokaa. Irkissä selvisi, että joku muukin saa joistakin chileistä (ei kaikista) samanlaisia allergiaoireita.
En taida uskaltaa enää käyttää Chili Explosionia, pitäydyn oireita aiheuttamattomissa jauheissa.
Kadonnut kauppa
Mies lähti lomaviikon kunniaksi eilen käymään kaupungissa asioillaan ja aikoi käväistä pitkästä aikaa Coju&Cafessa - ihan oma-aloitteisesti tarjoutui ostamaan minulle haaveilemani purkkapallokoneen sieltä. Matkalta mies kuitenkin soitti, että siellä, missä C&C pitäisi olla, ei ole mitään. Tila on tyhjillään ja ovessa lappu "Olemme muuttaneet, uusi osoitteemme on Yliopistonkatu 58-60". Lapussa ei tosin lukenut, mikä liike siitä oli muuttanut, mutta kaupunkiasiat hoidettuaan mies käveli Yliopistonkadulle, josta ei kuitenkaan Coju&Cafea löytynyt.
Sain tietää netistä, että ko. liike ei ole aikoihin ollut enää Kyttälänkadulla, mutta kukaan ei tunnu tietävän, ovatko he muuttaneet vai lopettaneet. Ihmetyttää, että kuinka pitkään aikaan liike ei ole ollut vanhassa osoitteessa, sillä kaikkialla netissä yhteystiedoiksi annetaan Kyttälänkadun osoite eikä missään ole tietoa lopettamisesta tai muutosta. Ei edes liikkeen nettisivuilla.
Kummallista. Yksi lempipaikkojani Tampereella, tosin säädyttömän harvoin tuli käytyä siellä.
Ilmanvaihtokanavien nuohous
Tämä viikko on siis miehen talvilomaviikko, ja olimme ehtineet tehdä jonkun verran suunnitelmia. Alunperin miehen piti lähteä tänään tai torstaina kotiseudulleen, minun torstaina Ideaparkiin ja perjantaina miehen perään juhlimaan toverinsa syntymäpäiviä.
Viime viikolla tuli kuitenkin lappu, että taloyhtiössä suoritetaan tällä viikolla ilmanvaihtokanavien nuohousta alkaen keskiviikkona (eli tänään) kello 8:30. Koska lapussa ilmoitettiin työn kestoksi noin kymmenen työpäivää ja meidän rappumme on järjestyksessään toinen, ajattelimme että nuohoojat tulevat tänne torstaina tai perjantaina. Muutenhan se ei olisi haitannut, mutta lauseet "kaikissa asunnoissa joudutaan kulkemaan tänä aikana yhteensä 2-3 kertaa" ja "asukkaiden tulee huolehtia, etteivät yksin olevat kotieläimet ole työn suorittamisen esteenä" nostattivat stressiä. Kissoja kun ei meillä voi sulkea kuin makuuhuoneeseen, enkä oikein luota liukuoveen toisen kissamme Houdini-taidot tietäen...
No, onneksi lapussa sentään oli puhelinnumero, johon sai soittaa erikoisjärjestelyistä. Sieltä sanottiin, että meidän asuntoomme tultaisiin jo kymmenen aikaan keskiviikkoaamuna, jolloin olisimme onneksi molemmat paikalla. Muuten minun olisi luultavasti pitänyt perua kaikki suunnitelmani ja jäädä kotiin kissavahdiksi.
Tänä aamuna siis aikaisin ylös, aamupalaa, säädylliset vaatteet niskaan ja odottamaan. Kello tuli kymmenen, sitten yksitoista, ja ovisilmästä kurkisteleva mies huomasi nuohoojat milloin tupakoimassa, milloin lähtemässä jonnekin. Kahdentoista jälkeen olin niin tylsistynyt, että siivosin sohvapöydän (oli kyllä aikakin) ja kannoin pinon lehtiä leikeltäväksi ja poisheitettäväksi.
Miehet tulivat vihdoin puoli yhdeltä, viipyivät kolme minuuttia ja sanoivat, ettei asuntoon enää tulla. Ihmettelen, mihin se 10 työpäivää heillä menee. Tai toisaalta, en ihmettele näillä aikatauluista pitämisellä (tosin en tiedä, oliko heidän tarkoitus tulla vain tähän rappuun kymmenen aikaan vai nimenomaan meidän asuntoomme). :D Periaatteessa tuo nyt ei haitannut muuta kuin että vitutti odotella ja jännittää nuohousta monta tuntia.
--
Sellaista, kaikki nuo tuntuvat nyt kirjoitettuna aika pieniltä jutuilta (paitsi Coju&Cafen katoaminen), mutta on sitä revitty stressiä ja angstia pienemmistäkin jutuista. ;) Onhan tähän mahtunut myös omia virheitä, sellaisia pieniä ja periaatteessa ihan mitättömiä juttuja, mutta kun jonkun kasvatuksen tai kiusaamisen tuloksena muistan kaikki ne virheet ja nolot hetket varmaan ikuisesti... Mutta se nyt on jo ihan toinen juttu.
Iloinen kangas (olen rakastunut!), pyyhkeitä, tyynyjä, keittiöpyyhkeitä, kangaskoreja. (H&M Home)
Kaikenlaista ihan vain itselle: kylpyankka tuoksuu mustikoilta, sateenvarjo on paljon söpömpi kuin se, joka jäi junaan Riihimäellä viime kesänä ja Marimekon Sanna Annukka -mallistoa olisin ostanut enemmänkin, jos eivät olisi olleet aika kalliita...
Pillerirasia by Sanna Annukka, Miffy-pupu kaulaan.
Salkkuun mahtuu pari neuletta tarvikkeineen, ja sen kanssa kelpaa lähteä vähän karkuteille. ;)
Junassa voi neuloa Jaywalker-sukkia, vaikka onkin vähän ahdasta. Sukat menevät äidille, mutta värit sointuvat aika hyvin yhteen taustakankaan kanssa. :D
Joskus pitää askarrella muutakin: salkku ja leikekirjan pohja Ideaparkista, kulmalukkokansio leikkeiden säilyttämiseen Kärkkäiseltä, vanhat akryylimaalit tulevalta anopilta.
...lankaa...
