27.5.2009

Ajastaika

Maanantai

Heräsin vähän seitsemän jälkeen siihen kun mies lähtee töihin. Tuntui kuin olisi jyrän alle jäänyt, olin saanut itseni jonkinlaiseen solmuun yön aikana. Nousin juomaan ja palasin rättiväsyneenä takaisin peiton alle suljettuani ikkunan, paleli. Juuri, kun olin saamassa unen päästä kiinni, kissat alkoivat riehua. Sitten kun se ei enää häirinnyt, tuli tekstiviesti ja toinenkin. Inhoan aamulla puoli kahdeksalta laitettuja tekstiviestejä, koska a) vastaan niihin puoliunessa jotain mistä en enää muista mitään myöhemmin tai b) en jaksa heti vastata ja unohdan myöhemmin.

Ajatuksena oli nukkua vielä tunti tai korkeintaan pari, mutta iloisesti posotin yli yhteentoista ja iltapäivään asti olin aivan huurassa. Lisäksi päätä särki vähän väliä. Ei puhettakaan että olisin jaksanut käväistä kaupungilla - tosin ei sinne mitään rahanmenoa kummempaa asiaa olisi ollutkaan. Postilaatikossakin oli vain mainoksia. Aamupala oli sentään vähintään kohtalainen.

Ajattelin aloittaa uuden neuleen ja samalla kerätä edellisen neuleen puikot (3 mm sukkapuikot) talteen. Löysin vain neljä puikkoa, tyhjensin pöydän, revin sohvan pehmustetyynyt paikoiltaan ja konttasin lattialla mm. vetäen harjanvarrella sohvan alta, eikä puikkoa löytynyt. Sitten päätin laittaa neljä löytynyttä puikkoa talteen ja istahdettuani sohvalle otin käsinojalta 2,5 mm sukkapuikot, joita olikin kuusi - se kuudes oli se muka kadonnut kolmemillinen.

Hemmotellakseni itseäni otin käsittelyyn yhden markkalankavyyhdin, ja se alkoi muotoutua sukiksi. Raidat tosin eivät olleet ihan niin kivoja kuin kuvittelin. Olisin halunnut vielä massailla alkuillasta, mutta en olisi pystynyt keskittymään siihen päänsäryn vuoksi.

Mies tuli kotiin ja aloin tehdä ruokaa: pesin kattilan, laitoin siihen vettä ja suolaa ja kattilan hellalle ja menin hetkeksi pitkälleni makuuhuoneeseen miehen ja kissojen kanssa. Vartin päästä ajattelin, että kaipa se vesi jo siellä kiehuu. Keittokomerossa huomasin unohtaneeni laittaa levyn päälle.

Ruuan jälkeen olo hieman helpotti, ja päätin tehdä valmiiksi marjapiirakan, sillä tiistaina oli tulossa pari kaveria teelle. Koska kaikki kattilat olivat tiskissä ja mies teki hellan vieressä työpöydällä eväitään, sulatin voin mikrossa. Tällä kertaa sulatus onnistui maltillisesti, mutta kun otin voikipon mikrosta, kaadoin osan sulasta voista päälleni ja lattialle.

Piirakan jäähtyessä, suihkunraikkaana sohvalla istuessani ajattelin, että onneksi tämä päivä loppuu pian. Pääsin sukissa kohtaan, jossa kiilalisäykset piti aloittaa ja kyselin kantapäävinkkejä (sillä halusin jonkun uudenlaisen kantapään näihin sukkiin). Sain suomenkielisen tulkkauksen erääseen kivaan kantapäähän, ja samalla tajusin, että sukkaa pitääkin purkaa, sillä kiilalisäykset olisi pitänyt aloittaa jo monta kerrosta sitten.


Tiistai

Miehen helatorstaivapaan aiheuttama rytminkääntö on edelleen tiukassa, heräsin vasta vähän ennen yhtätoista, kuitenkin virkeänä ja päänsäryttömänä. Söin aamupalan, suoritin muut aamurutiinit ja kävin kastelemassa kukkia tädin luona. Samalla sovin Gealachin kanssa tapaamisen keskustaan. Palasin kotiin puoleksi tunniksi ja kiiruhdin sitten bussipysäkille.

Keskustassa Gea tuli tapaamispaikkaan sinisen muovikassin kanssa, kassissa oli minulle syntymäpäivälahja! Pinkopohja, ihana Hello Kitty -yllätyspallo ja vintagemainoskortti. Ihana lahja! <3

Kävelimme Fantasiapeleihin, valitsin muutaman purkin maalia ja päätimme asettua varjoon Anttilan eteen penkeille. Puissa oli vaaleanpunaisia kukkia, muilla penkeillä nukkui laitapuolen kulkijoita ja vastapäisen musiikkiliikkeen ikkunassa oli mielettömän kaunis sininen viulu. Oli todella mukava juttutuokio, jonka päätteeksi kiersimme Anttilan yläkerran ja leluosaston ja erosimme Hämeenkadun kulmassa.

Kotona tein vaniljakastikkeen (pussista) jääkaappiin. Mies tuli kotiin, siivosimme nopeasti ruokapöydän ja katoin sen valmiiksi. Toinen ystävistäni joutui perumaan tulonsa yllättävän menon vuoksi ja toinen tulikin hiukan myöhempään, kun oli käsittänyt väärin puheeni aikatauluista. Yhtä kaikki, tuhosimme edellispäivän pastasalaatin, useita sämpylöitä ja puolikkaan marjapiirakan.

Jätin massailut väliin, sillä päivä oli niin kuuma, etten halunnut enää lämmittää uunia. Sen sijaan aloitin kantapään, meinasi tulla tenkkapoo, mutta sain onneksi apua ihanalta ihmiseltä. :) Kantapää tuli valmiiksi ja alustavasti sovin kaupunkireissusta perjantaille.

Ennen nukkumaanmenoa luin vielä hetken Hiljaista tyttöä ja kuuntelin sateen rauhoittavaa ääntä.


Keskiviikko

Tähän mennessä olen taas herännyt tekstiviestiin puoli kahdeksalta. Argh, ja se on aina sama ihminen! Sen jälkeen minut herätti puhelimen soittoääni - vaikutti puhelinmyyjältä, en vastannut, mutta nousin ylös.

Söin aamupalan jälkiruuaksi mustikka-vadelmapiirakkaa, mietin jonkun aikaa, mitä neuloisin ja päätin sen sijaan massailla. Kohta menen tekemään massailut loppuun ja paistan ne. Vaikka tästä päivästä tulikin lämpimämpi kuin oli luvattu. Illalla pääsen ehkä jo maalaamaan poneja ja muita juttuja.

12.5.2009

ei saa surettaa

Eli varoittava tarina siitä, että karmalle ei kannata vittuilla.

Minua on, niin kauan kuin muistan, seurannut juhlakarma. Pahimmillaan tämä karma on syntymäpäivien kohdalla.

En muista kuin muutaman sellaisen syntymäpäivän, jolloin ei olisi tapahtunut jotain tunnelmaa latistavaa. Tietysti ihan pienenä vietetyt syntymäpäivät muistaakseni sujuivat hyvin, mutta myöhemmin on ollut kaikenlasta riidoista ja juhlien jälkipuinneista aina läheisen ihmisen menettämisen pelkoon. Useimmiten kukaan ei päässyt tai halunnut tulla juhliini tai edes kahville.

Näin aikuisiällä syntymäpäiväni ovat onnistuneet parhaimmin, jos olen pyrkinyt unohtamaan sen päivän tai jos olen vain ex tempore tehnyt jotain pikkuisen arkea spesiaalimpaa. Esimerkiksi iltaviileällä kävely Näsinneulaan oli melko unohtumaton kokemus, hyvässä mielessä.

Kuten läheiset tietävät, kirjoittajalla oli viime viikolla syntymäpäivä. Olin päättänyt jo ajoissa keväällä, että tänä vuonna kyllä annan piut paut koko hemmetin karmalle, onhan tässä ympärillä ihmisiä jotka varmasti haluavat tulla pieniin illanistujaisiin. Yhdistin tähän suunnitteluuni kevätsiivouksen ja juhlia ajatellessani sainkin asunnon yllättävän siistiksi ja edes jonkinlaiseen järjestykseen. Kaksi viikkoa siinä hommassa menikin (eikä vieläkään ole kunnollisen järjestyksen osalta aivan valmista). Kutsuin liudan ystäviä, muutama tärkeimmistä oli varmistanut tulonsa ja yhdeltä, joka ei juhliin olisi päässyt, sain ihanan ja mieluisan lahjan. :)

Tähän asti kaikki tuntui sujuvan hyvin. Keskiviikkona ostin läjän ruokaa ja tein ylimalkaisen aikataulutuksen, milloin tekisin mitäkin. Torstaina siivosin vielä hiki hatussa, paistoin kasan muffineja ja vastaanotin isäni ja tämän naisystävän kahvittelun merkeissä.

Perjantaina pari tuntia heräämisestä iski vatsatauti. Juhlat oli peruttava. Siinä vaiheessa teki mieli heittäytyä lattialle selälleen, hakata lattiaa käsillä ja jaloilla ja huutoitkeä, että EN HALUUUUUU!

Nyt, ihanien tervehtymistoivotusten ja itsensä lähiaikoina kahville kutsuneiden ystävien sekä lohtushoppailun jälkeen mieli on edelleen vereslihalla, mutta ihan yhtä paljon ei enää harmita. Ehkä minun on luovutettava, olen selvästi niin surkea juhlanjärjestäjä, että kohtalo laittaa aina sormensa peliin. :P