Taas on mennyt yli kuukausi.
Olen neulonut (julkisestikin!) ja tehnyt kaikenlaista muutakin jännittävää, kuten värjännyt lankaa ja kustomoinut ponin sekä osallistunut suomalaisten neulojien väriteemavaihtoon. Kuten neuleblogiani seuraavat tietävätkin. :P
Olen jättäytynyt jo kaksista sukujuhlista tällä kesää pois. Ja silti niitä riittää! Kaikki valmistuvat, täyttävät pyöreitä tai menevät naimisiin tänä kesänä, ainakin siltä tuntuu. Mistä puheen ollen, vietimme juhannuksen miehen ystävän häissä. Ja myöhästyimme kirkosta (vaikka miehen piti kuvatakin). Syy myöhästymiseen ei ollut kummankaan meistä, toim. huom.
Töitäkin olen hakenut, tuloksetta. Pääsin yhteen työhaastatteluun ja paikka vaikutti erittäin lupaavalta, vaikka olisi ollut vain harjoittelua työmarkkinatuella. Mutta varasijalle jäin silti.
En ole kirjoittanut sanaakaan. En ole ehtinyt(!!!) tai ehkä en vain ole ollut sillä tuulella. Mutta yhtä varmasti kuin tulee syksy, tulevat myös kuulaat päivät, jotka vietän näppäimistön ropinaa kuunnellen.
Meillä on myös kesäpaikka. Tosin se sijaitsee äitini ja tämän miesystävän pihapiirissä, sinne on muitakin menijöitä emmekä ole vielä kaksin viettäneet siellä yötäkään (minä olen ollut siellä yhden yön mummun kanssa). Pienen punaisen mökin nurkassa on suhteellisen ehjä rukki ja kaikenlaisia muitakin kiinnostavia esineitä sieltä löytyy.
Sateinen kesä on ollut helpotus, viikon hellejakso tuntui todella tukalalta, olin väsynyt ja nuutunut ja lämpökin nousi kuumeen rajalle viimeisinä hellepäivinä. Nyt jaksaa taas olla, tehdä. Hengittää.
Olen neulonut (julkisestikin!) ja tehnyt kaikenlaista muutakin jännittävää, kuten värjännyt lankaa ja kustomoinut ponin sekä osallistunut suomalaisten neulojien väriteemavaihtoon. Kuten neuleblogiani seuraavat tietävätkin. :P
Olen jättäytynyt jo kaksista sukujuhlista tällä kesää pois. Ja silti niitä riittää! Kaikki valmistuvat, täyttävät pyöreitä tai menevät naimisiin tänä kesänä, ainakin siltä tuntuu. Mistä puheen ollen, vietimme juhannuksen miehen ystävän häissä. Ja myöhästyimme kirkosta (vaikka miehen piti kuvatakin). Syy myöhästymiseen ei ollut kummankaan meistä, toim. huom.
Töitäkin olen hakenut, tuloksetta. Pääsin yhteen työhaastatteluun ja paikka vaikutti erittäin lupaavalta, vaikka olisi ollut vain harjoittelua työmarkkinatuella. Mutta varasijalle jäin silti.
En ole kirjoittanut sanaakaan. En ole ehtinyt(!!!) tai ehkä en vain ole ollut sillä tuulella. Mutta yhtä varmasti kuin tulee syksy, tulevat myös kuulaat päivät, jotka vietän näppäimistön ropinaa kuunnellen.
Meillä on myös kesäpaikka. Tosin se sijaitsee äitini ja tämän miesystävän pihapiirissä, sinne on muitakin menijöitä emmekä ole vielä kaksin viettäneet siellä yötäkään (minä olen ollut siellä yhden yön mummun kanssa). Pienen punaisen mökin nurkassa on suhteellisen ehjä rukki ja kaikenlaisia muitakin kiinnostavia esineitä sieltä löytyy.
Sateinen kesä on ollut helpotus, viikon hellejakso tuntui todella tukalalta, olin väsynyt ja nuutunut ja lämpökin nousi kuumeen rajalle viimeisinä hellepäivinä. Nyt jaksaa taas olla, tehdä. Hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti