Katsoimme tänään Ashes to Ashesin ensimmäisen kauden viimeisen jakson, ja täytyy sanoa, että voi Gene Hunt sentään! Grrrrr.... (Ja hys nyt vaan siellä siitä, että aina kuolaan vanhojen ukk... vähän vanhempien miesten perään... :P)
Kyyneleetkin olivat herkässä, täytyy myöntää. Tuollaiset vetää kyllä aina tunteelliseksi. Hyvä sarja, täytyy sanoa, vaikka myönnetään, että sitä jaksoi katsoa lähinnä D.C.I. Huntin viehätysvoiman vuoksi. Kyllä Life on Mars oli kuitenkin ihan omaa luokkaansa, myös kappaleena.
Olen palannut kirjoittamaan. Se tuntuu todella hyvältä pitkän tauon jälkeen. Huomaa sen, kuinka voi saavuttaa flow'n, kun vain aloittaa. Tänä vuonna en myöskään aio kirjoittaa öitä läpeensä, nyt kun olen saanut unirytmin melko mukavaksi. Paljon kivempi, kun päivällä on sitä omaa aikaa. :) Ja sitten kun on päivällä saanut sanamääränsä kirjoitettua, voi loppuillan neuloa. Nimimerkillä "projektilaatikko pursuilee yli".
Mistä puheen ollen, taidan mennä neulomaan toista korvaa. (Schatten lauantaina.)
Kyyneleetkin olivat herkässä, täytyy myöntää. Tuollaiset vetää kyllä aina tunteelliseksi. Hyvä sarja, täytyy sanoa, vaikka myönnetään, että sitä jaksoi katsoa lähinnä D.C.I. Huntin viehätysvoiman vuoksi. Kyllä Life on Mars oli kuitenkin ihan omaa luokkaansa, myös kappaleena.
Olen palannut kirjoittamaan. Se tuntuu todella hyvältä pitkän tauon jälkeen. Huomaa sen, kuinka voi saavuttaa flow'n, kun vain aloittaa. Tänä vuonna en myöskään aio kirjoittaa öitä läpeensä, nyt kun olen saanut unirytmin melko mukavaksi. Paljon kivempi, kun päivällä on sitä omaa aikaa. :) Ja sitten kun on päivällä saanut sanamääränsä kirjoitettua, voi loppuillan neuloa. Nimimerkillä "projektilaatikko pursuilee yli".
Mistä puheen ollen, taidan mennä neulomaan toista korvaa. (Schatten lauantaina.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti