30.11.2008

without each other's help there ain't no hope for us

Marraskuu on kohta ohi. Se on merkinnyt minulle oman kirjoitusrutiinin ja rytmin löytymistä, valtavan upeaa matkaa toisenlaiseen maailmaan kuin tämä missä itse elän. Se on ollut minulle henkilökartan piirtämistä, öisten ajatusten raapimista valkotaulun pintaan etten unohtaisi niitä, uusien asioiden oppimista ja tiedonhakua. Pääosin se on ollut yllättävän soljuvaa flow'ta, tekstin siirtymistä päästä sormien kautta koneelle, mutta osittain myös hiusten haromista, tupakkataukoja ja pusertamista. Unohtamatta kokopäiväistä ajatustyötä vielä kirjoittamattoman tekstin osalta ja unettomia öitä, joina kääntyilin sängyssä aivot ylikierroksilla käyden.

Omalta osaltani Nanowrimo tuli päätökseen jo perjantaina, kun otin vajaan 4000 sanan loppukirin.

Kirjoitin 28 päivän (miinus yksi haipakkapäivä siinä välissä, kun en ehtinyt kirjoittaa sanaakaan) aikana 50638 sanaa. Kirjoitin kokonaisen tarinan alusta loppuun ja olen jopa tyytyväinen siihen, mitä kirjoitin. Tekstin eteen on tehtävä vielä rutkasti töitä, tämä oli vasta ensimmäinen versio, mutta juuri tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa tiedän, mitä tulen tekstille tekemään. Mitä muutan seuraavaan versioon.

Lukijat ovat silti aina tärkeitä. Ilman lukijoita teksti ei pääse eloon, enkä itse saa uusia näkökulmia. Siksi pyydänkin juuri Sinua, joka tunnet minut ja joka haluat lukea juuri syntyneen tekstini, ottamaan yhteyttä. Kommentoi tai ota yhtettä irkissä /msg asarum mailiosoitteen kera. Aion tehdä tekstille nyt joulukuun aikana kevyen muokkauksen pahimpien virheiden vuoksi, mutta sitten olen valmis antamaan sen lukijoiden armoille. Sillä kaipaan kritiikkiä ja kommentteja.

P.S. Ihan tuikituntemattomille en tekstiä (tässä vaiheessa) anna luettavaksi, eli avunpyyntö koskee ihmisiä, jotka minut jollakin tavalla tuntevat. :)

Ei kommentteja: